Suomen jazzmusiikissa 2000-luvun vuosikymmenet ovat merkinneet muusikkokunnan huomattavaa kasvua. Kehitykseen on vaikuttanut paljolti jazzin koulutuksen lisääntyminen eri oppilaitostasoilla. Joskus epäiltiin koulutuksen samankaltaistavan sen läpikäyneitä muusikkoja. Pelko on osoittautunut perusteettomaksi. Pikemminkin koulutuksen tuomien perusvalmiuksien avulla muusikot ovat pystyneet luomaan persoonallista ilmaisua.
Tyypillistä nykyisessä suomalaisessa jazzkentässä on tyylillinen hajonta ja ennakkoluuloton erilaisten ainesten yhdisteleminen. Nykyään onkin vaikea lokeroida muusikkoja tietynlaisiin tyylikarsinoihin. Sitä vaikeuttaa sekin, että nykyiset jazzyhtyeet ovat usein projektiluontoisia. Yhtyeen tekemän levyn ja julkaisua seuranneen kiertueen päätyttyä kokoonpano voi olla jäissä useita vuosia muusikoiden soittaessa sillä välin muissa yhtyeissä ja jopa aivan toisenlaista musiikkia.
Yleistä on sekin, että samalla muusikolla voi olla useita eriluonteisia kokoonpanoja, jotka toimivat jaksottain, tai että paljon kysytyt soittajat voivat toimia useissa kokoonpanoissa limittäin.
Suomalaisen jazzin vahvuutena on aktiivimuusikoiden ikähaitarin leveys. Se ulottuu kaksikymppisistä yhä vireisiin kahdeksankymppisiin ja ylikin. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on kiistattoman hedelmällistä pelkästään jo ammatillisen, niin sanotun hiljaisen tiedon välittämisessä.
Trendejä 1: kansainvälisyys
Jo 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä alkanut suomalaisen jazzin kansainvälistyminen on voimistunut uudella vuosituhannella ja saanut uusia piirteitä. Enää kansainvälisyys ei rajoitu keikkamatkoihin ulkomaille, vaan entistä tavallisimmiksi ovat tulleet monikansallisen yhtyeet, joissa suomalaisilla muusikoilla voi olla hyvinkin merkittävä rooli. Yhtyeiden syntyyn ovat usein vaikuttaneet ulkomaisissa musiikkikorkeakouluissa Erasmus-vaihdon ansiosta luodut yhteydet.
Suomalaisten muusikoiden levytykset ulkomaisille julkaisuyhtiöille ovat osaltaan lisänneet kansainvälistymistä. Toiminta on tuonut lisää uskottavuutta ja lisäksi avannut uusia kanavia esimerkiksi esiintymismatkoille levy-yhtiöiden suhdeverkostojen avulla. Suomessa toimivilla levy-yhtiöillä ei toiseksi ole juurikaan ollut mahdollisuuksia tukea artistejaan kansainvälisillä markkinoilla.
Trendejä 2: naisten esiintulo
Menneinä vuosikymmeninä puhuttiin yleisesti jazzorkestereista, joilla oli ”tyttösolisti”. Loukkaavasta ilmaisusta on yritetty päästä eroon ja naisten asemaa jazzissa on kiinnitetty enemmän huomiota. Suomen on ollut ja on varsinkin nykyisin jazzlaulajina ja -soittajina lukuisia taitavia naisia, jotka ovat menestyneet hyvin myös ulkomailla.
Vaikka naiset ovat vielä selvänä vähemmistönä jazzmuusikkojen joukossa, heidän määränsä on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt.
Pullonkaulana esiintymispaikat
Kasvavan muusikkokunnan ja vähien esiintymispaikkojen välinen epäsuhta on ollut Suomi-jazzin ikuisuusongelma. Musiikkiklubeja on Suomessa runsaasti, mutta jazzille omistautuneita esiintymispaikkoja löytyy hyvin vähän.
Esimerkiksi Helsingissä on 2000-luvun vuosikymmeninä ollut tyypillistä, että muusikot ovat itse etsineet esiintymispaikoiksi myötämielisesti jazziin suhtautuvia ravintoloita tai kahviloita. Niissä ongelmaksi ovat nousseet niukat esiintymispalkkiot, sillä tilat ovat monesti pieniä eikä pääsymaksua useinkaan peritä.
Varsinaisia jazzklubeja on Helsingissä aina ollut rajallisesti. 1990-luvulta ovat säilyneet Storyville ja Juttutuvan Rytmihäiriö. Hyvä yritys oli vuonna 2001 Punavuoreen perustettu Umo Jazz House, joka tarjosi keikkamahdollisuuksia muillekin kuin UMO:lle. Valitettavasti klubi jouduttiin sulkemaan sisäilmaongelmien takia vuonna 2007.
Pysyvämpää klubitoimintaa on edustanut vuonna 2010 perustettu, basisti Timo Hirvosen vetämä Koko Jazz Club, joka muuttaa syksyllä 2026 Hakaniemestä Kaartinkaupunkiin. Koko Jazz Club on toimintansa aikana tarjonnut kiitettävästi koti- ja ulkomaista huippujazzia laadukkaissa puitteissa.
Toinen tiloiltaan korkealaatuinen klubi on Muusikkojen Liiton myötävaikutuksella Helsinkiin vuonna 2016 avattu G Livelab, jonka nimessä G viittaa keikkapaikan äänentoistojärjestelmän toimittaneeseen Genelec-kaiutinvalmistajaan. Livelabissa on kuultu kotimaisen jazzin lisäksi usein nimekkäitä ulkomaisia artisteja. Livelabin sisarklubi avattiin Tampereelle vuonna 2019.
Festivaaleja jo viisikymmentä
Jazzmuusikoille tärkeitä ovat festivaalit. Suomen Jazzliiton toteuttaman jazzalan tunnuslukukyselyn mukaan Suomessa järjestettiin vuonna 2023 yhteensä peräti 50 jazzfestivaalia ja lähes kaikissa maakunnissa. Valtaosa (41) festivaaleista oli pieniä, suurimmillaankin kävijöitä kertyi 1 000–3 000.
Uusi mittavampi festivaali on ollut ennakkoluulottomasta ohjelmapolitiikastaan tunnetuksi tullut alkutalven We Jazz -festivaali. Vuodesta 2013 eri puolilla Helsinkiä järjestetty tapahtuma on ohjelmistossaan tavannut liikkua jazzin raja-alueilla.
Jazzliitollakin on ollut oma kesäinen festivaalinsa vuosituhannen alusta lähtien Helsingissä Esplanadin puistossa. Jazz-Espa on viikon ajan tarjonnut ilmaiseksi edustavan yhtyekattauksen suomalaista jazzia.
Samoin vuosituhannen vaihteessa Suomenlinnassa aloitti Viapori Jazz, josta on sittemmin tullut osa Helsingin Juhlaviikkoja. Ohjelmistosta on vastannut jazzmuusikko Jukka Perko, joka on vuosien varrella kehitellyt tapahtumaan usein hyvinkin kekseliäitä ratkaisuja.
2000-luvulla uusia festivaalipaikkakuntia ovat olleet muiden muassa Laitila, Porvoo, Salo ja Koli. Monista ideoistaan tunnettu muusikko ja ”jazztyöläinen” Jussi Fredriksson oli keskeinen hahmo, kun Varsinais-Suomeen perustettiin vuonna 2020 uudenlainen jazzfestivaalien verkosto, Archipelago Sea Jazz. Vuonna 2026 saaristoketjuun kuuluivat Baltic Jazz, Korpo Sea Jazz, Turku Sea Jazz ja Åland Sea Jazz. Festivaalisarjaa hallinnoi monipuolisesta toiminnastaan tunnettu Jazz City Turku ry.
Täysin omassa kokoluokassaan on säilynyt Pori Jazz, jonka kävijämäärä on suunnilleen samaa luokkaa kuin kaikkien 49 festivaalin yleisöluku yhteensä. Pori Jazzin kasvun tärkein syy on ollut ohjelmapolitiikan muutos 2000-luvulla niin sanottujen pääesiintyjien suhteen. Linjaukseen vaikutti uuden Areena-lavan käyttöönotto 2000-luvun alussa. Areenalla kuultuja artisteja ovat olleet muiden muassa Robin Williams, Sting, Tom Jones, Paul Anka, John Fogerty ja Pet Shop Boys. Jazzia toki Porissa edelleenkin kuulee. Sen tarjonta on keskittynyt vanhalle Kirjurinluodon Lokkilavalle. Lisäksi kaupungissa on festivaaliviikolla jazzin ystäville tarjolla lukuisia ilmaiskonsertteja ulkoilmassa ja ravintoloissa.
Artikkeli täydentyy juhlavuoden 2026 aikana
Nykyjazzin muusikkoja
