S/S Andania toi jazzin Suomeen kesäkuussa 1926. Kolme kuukautta myöhemmin Yleisradio aloitti Suomessa radiolähetykset. Ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen jazzesitys Yleisradiossa oli Duke Ellingtonin orkesterin levytys Daybreak Express. Se tosin lähetettiin vasta 10.3.1938.
Teoriassa on mahdollista, että niin sanottua mustaa jazzia kuultiin aiemmin, sillä radion alkuaikoina Suomessa toimi useita paikallisia radioasemia. Radio-ohjelmat olivat kuitenkin suoria ja eläviä, eikä Suomessa vieraillut afrikkalaisamerikkalaisia esiintyjiä. Äänilevyt alkoivat vallata radiolähetyksiä vasta 1930-luvun puolivälissä. Siinä vaiheessa paikalliset yhtiöt olivat jo sulautuneet Yleisradioon. Sen monopoliasema radiolähetysten osalta kesti 1980-luvulle asti.
Jazzin pitkä kuiva kausi radiossa ei ollut rutikuiva. Intohimoisimmat jazzin kuuntelijat saattoivat löytää musiikkitarjontaa ulkomaisilta radioasemilta. Elettiin niin sanotun AM-radion aikakautta. Radiosignaali kantoi kauas, se tosin useimmiten suhisi ja rätisi. 1920-luvun lopulla erityisen suosittuja olivat BBC:n lähettämät englantilaisten tanssiorkesterien live-esiintymiset. 1930-luvulla Yleisradion ohjelmissa saattoi toisinaan kuulua äänilevyiltä ulkomaista jazzia, lähinnä englantilaisia ja ruotsalaisia kokoonpanoja.
Radio jazzin tuottajana
Yleisradio panosti kotimaiseen jazziin vuonna 1934, kun radioon perustettiin oma studioyhtye, trumpetisti Eugen Malmsténin johtama 14-henkinen big band Rytmin Radiopojat. Se teki ensiesiintymisensä radiossa 12.11.1934 ja sen jälkeen muutaman pitkä radio-show’n.
Toinen radion tarpeita varten perustettu kokoonpano oli viisihenkinen tanssiorkesteri Micky Maus, jonka kaikki jäsenet olivat naisia, joukossa laulusolisti Marle Rei eli Yleisradiossa pitkän uran ensin viulunsoittajana ja sitten musiikkitarkkailijana tehnyt Mause Killinen. Muitakin kokoonpanoja (mm. Dallapé, Rainbow, Roxyorkesteri) päästettiin radioaalloille joko studioesityksinä tai ravintoloista lähetettyinä suorina konsertteina.
Radiojazzin omatuotanto koki huippunsa 1950-luvun lopulla, jolloin Yleisradioon perustettiin oma big band, Radion tanssiorkesteri. Monet orkesterin esitykset pohjautuivat kotimaisiin tilaustöihin. Lisäksi orkesteri äänitti runsaasti niin sanottuja kantanauhoja eli varta vasten Yleisradiolle tuotettuja studiotasoisia äänitteitä.
Jazzin tallentaminen on jatkunut myöhemminkin. Yleisradio tuki vuonna 1975 perustetun UMO Jazz Orchestran (nyk. UMO Helsinki Jazz Orchestra) toimintaa vuoteen 2016 asti etenkin osallistumalla studiokuluihin. Jazzkokoonpanojen tallennusperinne jatkuu yhä. Enää ei vain puhuta kantanauhoista vaan studiotuotannoista.
Yleisradio on ollut Suomen historian suurin muusikkojen työnantaja. Sen rooli on ollut merkittävä myös jazzmuusikoille ja -säveltäjille. Yleisradio on tilannut ja tallentanut jazzmusiikkia ja tietenkin se on myös välittänyt sitä yleisölle. Viimeksi mainitusta tehtävästä ovat vastanneet jazztoimittajat.
Jazztoimittajat ääniaalloilla
Nuoret jazzmusiikin harrastajat Paavo Einiö ja Johan Vikstedt hyödynsivät Louis Armstrongin konserttivierailun nostetta vuonna 1949 ja ujuttautuivat hetkeksi Yleisradioon tekemään jazzohjelmaa. Vihdoin myös afrikkalaisamerikkalainen levytetty jazz alkoi saada tilaa radioaalloilla, etenkin ruotsinkielisissä lähetyksissä. Jazzohjelmia tekivät Lars-Olof Landén ja Åke Granholm, toisinaan myös aikakauden tunnetuin radiomusiikin toimittaja Cay Idström. Yleisradion ensimmäinen päätoiminen jazztoimittaja oli Matti Konttinen (1938–2013), joka aloitti tehtävässään vuonna 1965.
Matti Konttisen aikana jazzohjelmia toimittivat lukuisat freelance-toimittajat, muun muassa Curt-Henrik Boucht, Anders Crohns, Åke Grandell, Pekka Gronow, Matti Laipio, Jorma Lamppu, Carl ”Calle” Lindholm, Matti Poijärvi, Markku Salo, Christian Schwindt, Jaakko Tahkolahti ja Jari-Pekka Vuorela. 1990-luvulla joukkoon liittyi Markus Partanen, josta tuli Konttisen eläköitymisen jälkeen vuonna 2002 Yleisradion ainoa päätoiminen jazztoimittaja. Partasen merkittävä työkumppani oli musiikkituottaja Veli-Pekka Heinonen, joka vuosina 1980–2015 tuotti muiden radiotehtävien ohessa valtavan määrän pääasiassa kotimaisten jazzesiintyjien äänityksiä Ylen arkistoon ja ohjelmatarpeisiin. Studiotuotantoja tehtiin Heinosen johdolla noin 20 vuodessa. Tallennuksia on jatkettu 2020-luvullakin, määrä on ollut 7–8 vuodessa. Tuotannoista on vastannut Partanen.
Tunnetuin jazzohjelma oli vuosina 1981–2013 lähetetty Jazzradio, joka oli erillisistä osioista ja jutuista koostunut makasiiniohjelma. Sitä täydensi uutta sähköista jazztuotantoa esitellyt Jatzofrenia. Vuonna 2013 ohjelmat keskitettiin sunnuntai-illan kolmituntiseksi Jazzklubiksi. Jazzia toki kuului myös Radio Suomessa ja ruotsinkielisellä Yle Vegalla. Markus Partasen lisäksi jazzohjelmia tekivät muun muassa DJ Bunuel, Laura Korhonen, Björn Krause, Tuuli Saksala ja Susanna Vainiola.
Yleisradion monopolin murruttua 1980-luvulla Suomeen ilmaantui uusia radiotoimijoita. Varsinaisia jazzasemia ei perustettu, mutta vuosien varrella syntyi useita jazziin keskittyneitä erikoisohjelmia. Groove FM (per. 1999) toi tarjonnalle ohjelmat Kotimaisen jaskan tunti, Jazz-aamiainen, Ronnie Scott’s Radio Show ja viimeksi Matti Laipion toimittaman ohjelman Inside Jazz (2022–2024). Vuonna 2001 perustetun Radio Helsingin tunnetuin jazzohjelma on ollut Jazz kiinnostaa, jota 2020-luvulla toimittivat Matti Nives ja muusikkoina tunnetut Teppo Mäkynen ja Ville Herrala.
Sisä-Suomessa kuunneltu Järviradio on tarjonnut erityisesti vanhempaan jazziin keskittyviä ohjelmia. Turussa Jarmo Wallenius teki runsaasti jazzmusiikkia sisältänyttä Hiljainen myrsky -ohjelmaa Radio Robin Hoodiin vuosina 1990–2023. Yhteisöradion ohjelmassa kuultiin usein festivaali- ja konserttiraportteja. Wallenius on myös toiminut Turun Sanomien pitkäaikaisena jazztoimittajana ja -kriitikkona.
Kuvaruudun rytmit
Televisiotoiminta Suomessa käynnistyi samoihin aikoihin 1950-luvun jälkipuoliskolla, kun jazz oli suosionsa huipulla. Kanavia oli kolme: Yleisradio (alkuun nimellä Suomen Televisio), Mainos-TV ja Tesvisio (alkuun TES-TV), joka sulautui Yleisradioon vuonna 1964.
Yleisradio lähetti ensimmäisenä tv-vuotenaan 1958 muun muassa Helsingin Messuhallissa järjestetyt konsertit Hot ja Blues, joissa Erik Lindströmin orkesteri esitteli amerikkalaista musiikkia. Vuosina 1959–1961 yhtiö lähetti säännöllisesti suoraa konserttiohjelmaa Music, music, music, jossa kuultiin niin iskelmää kuin jazzia. Vierailevia solisteja säesti usein Radion tanssiorkesteri. Ohjelman yhtenä tv-ohjaajana toimi jazzrumpalina tunnettu Risto Vanari. Muutkin kanavat lähettivät jazzia. Sitä kuultiin muun muassa jazzdiggari Jaakko Jahnukaisen juontamassa Levyraadissa, joka aloitti Tesvisiolla 1961, piipahti syyskauden 1965 Yleisradiolla ja siirtyi sitten Mainos-TV:n ohjelmistoon.
Jazzkonserttien tallentajana ja välittäjänä Yleisradio oli ylivoimaisine resursseineen hyvinkin valpas. Radioyksikkö oli paikalla, kun Miles Davis, Duke Ellington ja monet muut jazzin merkkinimet vierailivat Suomessa 1960-luvun alussa. Kun Suomessa hieman myöhemmin koettiin kesäisten musiikkifestivaalien nousu, Yleisradion kuvaus- ja äänitysryhmät olivat tallentamassa tunnelmia esimerkiksi Pori Jazz -festivaalilla. Pääkaupunkiseudulla Yleisradio tarttui monenlaisiin tilaisuuksiin sekä radion että television voimin, vaikkapa Helsinki Jazz Festivalin kansainväliseen tarjontaan vuosina 1964–1968.
Toisinaan jazzmuusikot ja jopa jazzlegendat ujuttautuivat television nuorisovetoisiin musiikkiohjelmiin, kuten vuosina 1973–1983 lähetettyyn Iltatähteen, jossa haastateltavina olivat muun muassa Count Basie, Ella Fitzgerald ja Oscar Peterson.
Jazz kelpasi myös dokumenttiohjelmien aiheeksi. Osmo Harkimon ohjaama Jazzia vanhasta talosta tallensi Helsingissä sijainneen Old House Jazz Clubin tunnelmia vuonna 1961 ja oli Yleisradion ensimmäinen oma musiikkifilmi.
Jazzsarjoista merkittävin oli kesällä 2001 TV1:ssä nähty 90 mustavalkoisen musiikkivideon Jazzact, jossa esiintyi 45 jazzkokoonpanoa ja yli 200 muusikkoa. Skaala ulottui nelikymppisen DDT Jazzbandin perinnejazzista ja seitsenkymppisen Helena Siltalan jazzlaulusta RinneRadion elektroniseen tyyliin. Tässä vaiheessa Yle oli jo ulkoistanut ohjelmatuotantoaan. Sarjan teki Jazzact Oy tuottajinaan Otto Donner, Rea Pihlasviita ja Tomi Päiväläinen.
Lähteet
Haastattelut
Matti Nives 30.3.2025. Haastattelijat Eero Koivistoinen, Matti Laipio & Janne Mäkelä. Jazz Suomi 100. Musiikkiarkisto.
Markus Partanen 25.5.2025. Haastattelijat Eero Koivistoinen, Matti Laipio & Janne Mäkelä. Jazz Suomi 100. Musiikkiarkisto.
Kirjallisuus
Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille. Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Alk. 1991. Uudistettu painos. E-kirja. Musiikkiarkisto 2016.
Janne Mäkelä: Livet ja levyt. Radion musiikkityön pitkä kaari. Kulttuurin vuosisata. Luova ohjelmatyö Yleisradiossa 1926–2025. Toim. Anu Koivunen, Maiju Kannisto, Heidi Keinonen & Janne Mäkelä. SKS: Helsinki 2025, 54–95.
Janne Mäkelä: Konserttitalo ja hittitehdas. Kokeilun kulttuuri television musiikkiohjelmissa. Kulttuurin vuosisata. Luova ohjelmatyö Yleisradiossa 1926–2025. Toim. Anu Koivunen, Maiju Kannisto, Heidi Keinonen & Janne Mäkelä. SKS: Helsinki 2025, 216–247.
Harri Uusitorppa: Yleisradion ainoa jazztoimittaja on monen työn tekijä. Helsingin Sanomat 8.1.2002.Harri Uusitorppa: Studiot puretaan, musiikki jää. Helsingin Sanomat 15.12.2015.