Kun puhumme jazzista, puhumme yleensä jazzin tekijöistä ja esittäjistä. Se on luonnollista. Jazzin ytimessä ovat ne luovat ihmiset, joilla on taito loihtia kuulijoille musiikkia ja sitä mukaa tunteita ja kokemuksia.
Toisinaan puhutaan muustakin. Jazz-ytimen välittömästä läheisyydestä löytyy niitä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen levittää jazzmusiikkia tai tietoa siitä. Jazz ei elä, ellei joku äänitä ja julkaise sitä tai järjestä keikkoja. Tai ellei joku vaikkapa kirjoita jazzista ja valokuvaa muusikkoja tai tee dokumenttielokuvia.
Sitten ovat vielä ne, jotka ovat päättäneet kerääntyä yhteen vaalimaan jazzin hyvinvointia. Jazzin puolestapuhujien ryhmittymät ovat yleensä olleet rekisteröityjä yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Ne eivät tavoittele taloudellista voittoa.
Epävirallista ja virallista rytmiä
Suomen ensimmäinen jazzyhdistys perustettiin Helsingissä joulukuussa 1937. Sen nimi oli Rytmimuusikeri-yhdistys. Jo muutaman päivän päästä pidettiin ensimmäinen kerhoilta, jonka kohokohtana oli ”swingmuusikerien Jam session”, kuten vastikään perustetussa Rytmi-lehdessä kirjoitettiin. Yhdistyksen perustajajäsen ja tuleva säveltäjäprofessori Tauno Marttinen piti puheen ja esitti oman sävellyksensä. Välillä soitettiin äänilevyjä. Kohokohtana kuultiin ”improvisoivaa swingyhtyettä”. Tällainen ohjelmakokonaisuus tuli tutuksi myös myöhemmille jazzkerhoille. Rytmimuusikeri-yhdistyksen toiminta katkesi sodan aikana.
Vuonna 1945 perustettu Hämeenlinnan Soitannollinen kerho on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva rytmimusiikin yhdistys. Perustavaan kokoukseen saapui väkeä kymmenittäin, mutta jäseniä saatiin vain kahdeksan, joukossa Viitamäen kuuluisat jazzveljekset Kalevi, Kauko ja Artturi.
Jazzin järjestäytyminen lähti 1940-luvun jälkipuolella nousuun. Helsingissä Paavo Einiö, Harry Orvomaa ja Johan ”Mosse” Vikstedt vastasivat sekä Jive Club ry:n että valtakunnallisen Rytmikerhojen Liiton pyörittämisestä. Jazz-aate levisi ympäri Suomea: oli kerhoiltoja, keikkoja, joskus yhtyekilpailujakin. Toimittaja Jussi Tuovisen mukaan Jive Clubin yksi ensimmäisistä alaosastoista syntyi Pohjois-Savoon Kuopioon. Varsinaista jazzyhdistystä siellä saatiin odottaa vuosikymmeniä. Into oli kaikkialla kovaa mutta myös hapuilevaa.
Vetohaluja pitkäjänteiseen toimintaan löytyi vasta 1960-luvulla. Tietä näytti Turku, jonne perustettiin vuonna 1961 rekisteröity yhdistys Harlem Jazz Club. Vuosikymmenen lopulla se sai seurakseen Turku Jazz ry:n. Helsingissä syntyi vuonna 1962 opiskelijavetoinen Akateeminen Jazzkerho, josta myöhemmin tuli edelleen aktiivisesti toimiva Helsinki Jazz ry. Porissa aloitti Pori Jazz 66 ry, joka ryhtyi järjestämään alan tunnetuinta festivaalia Suomessa, Pori Jazzia. Aika alkoi olla kypsä alan kattojärjestölle.
Suomen Jazzliitto: yhdistysten yhdistys
Jazzmusiikissa alkoi 1960-luvulla ilmetä uudenlaista taiteellista kunnianhimoa ja samalla halua tehdä pesäeroa tanssivetoiseen rytmimusiikkiin. Samaan aikaan taidepolitiikan rakenteita uudistettiin Suomessa. Nyt täytyy luoda jazzille valtakunnallinen edunvalvoja, tuumaili nuori toimittaja Pekka Gronow. Hän oli kantavia voimia, kun Suomen Jazzliitto ry perustettiin 13.9.1966.
Jazzliitto järjesti vuonna 1967 Valtakunnalliset jazzpäivät ja jakoi Yrjö-nimisen tunnustuspalkinnon, jonka sai nuori muusikko Eero Koivistoinen. Palkinnon nimessä oli annos teekkarihuumoria mutta myös kunnianosoitusta Georg ”Yrjö” Gunaropulosin johtamalle Yrjön yhtyeelle, joka väljästi tulkiten vastasi Suomen ensimmäisestä jazzlevytyksestä vuonna 1929 kappaleellaan Suomalainen rapsodia.
Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto ovat nykyäänkin Jazzliiton toiminnan ytimessä. Liitto on Yrjön lisäksi jakanut Andania-tunnustuspalkintoa jazzin puolestapuhujille ja Taimi-palkintoa nuorille muusikoille. Se on organisoinut vuodesta 1983 alkaen valtakunnallisia jazzkiertueita sekä järjestänyt festivaaleja, yhtyekilpailuja ja koulutustapahtumia. Se on julkaissut lehtiä, äänilevyjä ja oppaita ja tehnyt kansainvälistä yhteistyötä ulkomaisten sisarjärjestöjen kanssa.
Timo Vähäsillan toiminnanjohtajakaudella 1983–2003 Jazzliitto sai näkyvyyttä ja aiempaa enemmän julkista tukea. Toinen merkittävä toiminnanjohtaja on ollut Maria Silvennoinen, joka aloitti tehtävässä vuonna 2018. Hän on saanut tunnustusta musiikkialan sosiaalisen ja ekologisen vastuullisuuden kehittäjänä. Hyvistä näytöistä huolimatta Jazzliiton valtionavustus laski rajusti 2020-luvun puolivälissä.
Jazzliittoon kuuluu yli 40 jäsenyhdistystä. Suurin osa niistä on erilaisia paikallisyhdistyksiä, jotka järjestävät keikkoja, jami-iltoja, festivaaleja, koulutustapahtumia ja tekevät yhteistyötä oman paikkakuntansa toimijoiden kanssa. Edellä mainittu Kuopio liittyi Jazzliiton jäsenistöön vuonna 1984, kun kaupunkiin lopulta perustettiin jazzyhdistys, Jazzavo. Yhdistyksen siirryttyä Pieksämäelle tilalle astui vuonna 1998 Kuopio Jazz & Blues ry. Sittemmin kaupungin jazzrintamaan liittyivät myös Kuopio Music Gear ry ja Nu Music Kuopio ry.
Muita puolestapuhujia
Paikallisyhdistysten lisäksi Suomessa on ollut jazzmusiikille omistautuneita järjestöjä ja verkostoja, joilla on laajempaa kansallista ja jopa kansainvälistä luonnetta. Niiden musiikillinen kirjo ulottuu perinteisestä jazzista uusiin kokeiluihin.
Helsingissä vuonna 1992 perustettu Classic Jazz ry keskittyi dixielandin, swingin ja muun klassisen jazzin vaalimiseen. Keskeisiä hahmoihin lukeutuivat muun muassa trumpetisti-kornetisti Harri Aavaharju ja Suomen kenties tunnetuin perinteisen jazzin taitaja, klarinetisti Antti Sarpila. Toiminnan ytimessä olivat klubikeikat Helsingissä Storyvillessä, jossa Aavaharju toimi pitkään ohjelmapäällikkönä. Lisäksi yhdistys jakoi vuosittain Louis Armstrong -palkintoa ja järjesti soitinyhtyekursseja Otavan opistolla Mikkelissä.
Classic Jazzin toiminta hiipui, klassinen jazz ei. Jatkajaksi ilmaantui vuonna 2012 niin ikään Helsingissä perustettu Suomen PerinneJazz ry, joka ryhtyi vaalimaan erityisesti swing-tyylistä jazzia. Hankkeen puuhamiehenä toimi Jaakko Rinne. Mukana olivat myös muusikot Seppo Hovi ja Pentti Lasanen, kauppaneuvos Raimo Hertto, vuorineuvos Matti Honkala, pankinjohtaja ja kitaristi Kari ”Teddy” Halonen ja elokuvatuottaja ja basisti Pepe Teirikari. Yhdistyksen puheenjohtajana on nykyään asianajaja Jukka Haapasalo.
Perinnejazzin ensimmäiset kunniajäsenet olivat muusikko ja säveltäjä Erik Lindström, muusikko ja kapellimestari Ossi Runne ja laulaja Helena Siltala. Yhdistys on järjestänyt runsaasti konsertteja ja tapahtumia lähinnä pääkaupunkiseudulla. Yhdistys jakaa myös Louis Armstrong– ja Black Cornet-palkinnot.
Jazzin perintöä arkistoon ja arkistosta
Suomalaisen jazzin nimissä on jaettu paljon palkintoja eri henkilöille, mutta jos joku paikka ansaitsisi muistolaatan ulkoseinäänsä, se voisi olla Helsingin Meilahdessa osoitteessa Pihlajatie 43 sijaitseva kerrostalo. Suomen Jazz-arkiston kannatusyhdistys ry perustettiin vuonna 1990 rumpali ja kirjailija Manu Teittisen aloitteesta. Seuraavana vuonna yhdistys sai seinät Pihlajatien kellarihuoneistosta, jossa hyllyt alkoivat nopeasti täyttyä äänitteistä ja arkistomapeista.
Jazz-arkistoinnin varsinainen isähahmo oli vibrafonisti ja mainosmies Jukka Haavisto (1930–2023). Hän keräsi 1980-luvulla jazziin liittyvää aineistoa ja teki kymmenittäin haastatteluja. Niiden pohjalta Haavistolta ilmestyi vuonna 1991 teos Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Kyseessä oli vauhdikas mutta luotettava järkäle, merkittävä kulttuuriteko, jolle ei ole Suomessa vielä 2020-luvullakaan löytynyt haastajaa.
Haavistosta tuli Jazz-arkiston ensimmäinen johtaja. Apurikseen hän sai Yleisradiossa kuvaussihteerinä toimineen Natta Holman. Myöhemmin molemmat palkittiin Andania-palkinnolla ja Haavistosta leivottiin musiikkineuvos.
Arkiston näkyvin uroteko 1990-luvulla oli historiallisten jazz-levytysten uudelleenjulkaiseminen. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, ettei toimintaa voi laskea pelkän jazzin varaan. Pop, rock, iskelmä ja muut populaarimusiikin muodot ujuttautuivat jazzin seuraan, nimeksi tuli Suomen Jazz & Pop Arkisto. Nykyään arkiston nimi on Musiikkiarkisto. Toimitilat sijaitsevat Helsingissä Roihupellossa.
Vuodesta 1997 lähtien arkiston johtajana on toiminut Juha Henriksson, jota Janne Mäkelä sijaisti 2008–2015. Arkiston pitkäaikaisia työntekijöitä ovat olleet arkistonhoitaja Maaret Storgårds ja järjestelmäasiantuntija Jouni Eerola. Kannatusyhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet Timo Vähäsilta, Jaakko Harjula ja Hannu Tolvanen.
Musiikkiarkiston arkistokokoelma sisältää musiikin tekijöiden, tutkijoiden, toimittajien, harrastajien ja yhteisöjen luovuttamia ainutkertaisia aineistoja. Noin 1,4 hyllykilometriä käsittävän arkistokokoelman joukkoon mahtuu äänitteitä, videoita, valokuvia, haastatteluita, nuotteja, musiikkilehtiä, kirjoja, käsikirjoituksia, sopimuksia ja kirjeitä. Arkisto tunnetaan digitoinnin ja pitkäaikaissäilytyksen asiantuntijana.
Jazz on pysynyt mukana Musiikkiarkiston toiminnassa. Arkiston yhteydessä esimerkiksi toimi vuosina 2003–2022 muusikko ja säveltäjä Erik Lindströmin rahasto, josta myönnettiin vuosittain stipendejä nuorille jazzmuusikoille ja -säveltäjille. Stipendin saivat muun muassa Jussi Fredriksson ja Verneri Pohjola. Erik Lindström (1922–2015) ja stipendiaatit levyttivät vuonna 2011 albumin Eric’s Tunes.
Musiikkiarkiston lisäksi monet toimijat Suomessa ovat huolehtineet jazzin musiikkiperinnöstä. Merkittävin niistä on ollut Yleisradio, joka on tallentanut suomalaista jazzmusiikkia 1950-luvulta lähtien ja huolehtinut aineistojen arkistoinnista ja myös julkaissut niitä. Festivaalijärjestäjistä Pori Jazz puolestaan on siirtänyt valokuvia kansalliseen Finna-palveluun kaikkien nähtäväksi.
Jazzperinnön yksittäisistä vaalijoista kannattaa mainita vaikkapa valokuvaaja Maarit Kytöharju, joka on kameransa kanssa ollut tuttu näky jazzklubeilla ja -festivaaleilla.
Lähteet
Haastattelut
Maria Silvennoinen 25.5.2025. Haastattelijat Eero Koivistoinen, Matti Laipio & Janne Mäkelä. Jazz Suomi 100. Musiikkiarkisto.
Antti Sarpila 25.5.2025. Haastattelijat Eero Koivistoinen, Matti Laipio & Janne Mäkelä. Jazz Suomi 100. Musiikkiarkisto.
Kirjallisuus
Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille. Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Alk. 1991. Uudistettu painos. E-kirja. Musiikkiarkisto 2016.
Juha Henriksson: Musiikkiarkisto 35 vuotta. Faili 1/2026, 18–22.
Martti Koljonen, toim.: Takapotkun taikaa. Kakkosnelonen jazzin rakennuspalikkana. Suomen Perinnejazz ry: Helsinki 2021.
Janne Mäkelä: Säätäjä – Suomen Jazzliitto 50 vuotta. E-kirja. Jazzliitto 2016.
Jussi Tuovinen: Savon jatsi. Tekijöitä ja tapahtumia vuosien varrelta. Jazz & Blues Kuopio: Kuopio 2010.